Jos kieltää kalaa uimasta...

Jos kieltää kalaa uimasta, tottelevainen kala hämmentyy ja tottelematon uhmaa kieltoa.

Sama logiikka pätee lasten ja nuorten kasvattamisessa. Kieltokeskeisessä kultturissamme helposti unohdamme, että meidän aikuisten tulisi kieltämisen ohella - tai jopa sijasta - ohjata ja neuvoa oikeisiin toimintamalleihin. Ihan varmasti jokainen lapsi osaa välittömästi luetella ainakin kymmenen asiaa, jotka ovat kiellettyjä. Mutta kun heiltä kysytään, miten niissä tilanteissa tulisi toimia, vastaukset voivat olla hämmentäviä tai huvittaviakin.

"Älä juokse!" pääsee välillä helposti minunkin suustani koulun käytävillä juoksevia lapsia kohdatessani. Eräs viisas pedagogi kerran totesi, että lauseesta lapset todennäköisesti kuulevat vain kehotuksen "Juokse!". Olen tietoisesti yrittänyt opetella sanomaan noissa tilanteissa: "Kävele." Muitakin vastaavia tilanteita jokainen opettaja kohtaa päivittäin.  Toivoisinkin laajempaa keskustelua siitä, miten oikeasti päästäisiin kielloista kehotuksiin toimia oikein. Niin ja niitä konkreettisia sanoituksia. Ei mulla tällä kertaa muuta. :-)

"Ope, mä pääsin nukkumaan vasta kaheltatoista!"

"Väsyttää, väsyttää ihan mahdottomasti. Päätäkin särkee ja melu sattuu korviin... Ope, mä EN JAKSA!"

Riittävän ja hyvälaatuisen unen puute vaikuttaa oppimisintoon ja oppimistuloksiin enemmän kuin vaikkapa oppikirjasarjan valinta. Se saa ärtyisäksi, keskittymiskyvyttömäksi, levottomaksi ja aikaansaamattomaksi... Lapsille vaikutukset ovat vielä vakavammat kuin aikuisille. Ei siis mitenkään hyvä juttu millään tavalla eikä kenellekään.

En jaksa ymmärtää, varsinkaan kun asiasta on jo vuosikausia keskusteltu, miksi yhä edelleen esim. jääkiekossa junioreiden jäävuorot ovat ihan järkyttävän myöhään. Otsikon kommentti tuli oppilaalta, jonka harjoitus oli alkanut iltakymmeneltä. Jokainen varmaan tietänee kuinka helposti uni tulee, kun keho on täynnä adrenaliinia rankan urheilusuorituksen jälkeen.  Ole siinä sitten pirteä ja innokas koululainen seuraavana päivänä. Ei onnistuisi ainakaan minulta. Eikä syy ole oppilaan.

Vuosien varrella olen kuullut toisenlaisiakin tarinoita siitä, miksi edellisenä yönä uni on jäänyt vähiin. Ja jos yllä oleva esimerkki saa minut lähinnä kiukkuiseksi oppilaan puolesta, ne puolestaan saavat surulliseksi. Oppilaat ovat luottamuksella kertoneet vanhempiensa välisistä riidoista, kotona iltaisin ja öisin pyörivistä hämäristä tyypeistä ja (kyllä) unensa estäneistä varsin äänekkäistä aikuisten välisistä seksileikeistä. Pelko on tehokas hyvän yöunen karkottaja. Eikä edelleenkään syy ole oppilaan.

Kolmas väsyneiden ryhmä onkin sitten ainakin osin itseaiheutettua. Osalla oppilaista on vaikeuksia rajoittaa omaa netin ja tietokone-/konsolipelien käyttöään. Whatsup-viestejä saatetaan lähetellä keskellä yötä. Ulkoilu ja liikunta ylipäätään jää turhan vähälle. Ja niin edelleen. Tämäkin ryhmä tarvitsee aikuisten apua ja tukea riittävän unen turvaamiseen.

Mikä sitten avuksi? Meillä aikuisilla on vastuu. Painostetaan urheiluseurojen vuorovastaavia. Toimitaan niin, etteivät lapset meidän takiamme valvo. Autetaan netin ja pelien käytön rajoittamisen opettelussa. Liikutaan yhdessä lapsiemme kanssa.

Ja niin, hätäapuna luokkatilanteessa olen muutaman kerran käskenyt oppilaan ihmeitä tekeville päiväunille. Voin suositella muillekin, harkinnalla ja oppilaantuntemuksella käytettäväksi.

Sääriluu, sormiledejä ja pitkiä valotusaikoja

Kuva: Jeff  Jakobson-Swartfager
www.flickr.com/photos/changecase/

Otsikko oikeastaan tiivistää aika hyvin tämän päiväisiä oppimistuokioitamme. Aamulla ja iltapäivällä jakotunneilla aloittelimme valomaalauskokeiluja. Aamun tunnilla iso osa ajasta meni erään oppilaan tuoman (Iso kiitos!) järjestelmäkameran säätöjen opetteluun ja toisten tuomien pokkareiden tutkimiseen, mutta saimme jo aamullakin muutaman hyvän otoksen aikaiseksi, vaikka pokkareista ei meinannutkaan tarpeeksi pitkiä valotusaikoja löytyä.

Iltapäivällä jatkoimme ja aamusta viisastuneena pyysin kameramiehemme toisenkin ryhmän tunnille ja tulosta alkoi syntyä. Toivottavasti saan jossain vaiheessa oppilailta luvan julkaista kuvia täälläkin, niistä tuli hienoja! Oppilaat käyttivät innoissaan projektia varten hankittuja sormiledejä, valonarua ja valomiekkaa.Varsin luovaa porukka luokassamme!

Projekti jatkuu ja tavoitteenamme on, että saisimme jonkinlaisen valojen käyttöön/valomaalaukseen perustuvan joulujuhlaohjelman tehtyä. Ajattelin antaa oppilaille mahdollisimman vapaat kädet kyseisen ohjelman suunnitteluun. (Apua! :D)

Aika moni opettaja koulullamme on jo kysellyt, mitä se valomaalaus oikein on. Lyhyesti sen voisi ehkäpä määritellä kuvan tekemiseksi kameran pitkää laukaisuaikaa ja erilaisia valonlähteitä ja niiden mahdollista liikuttamista avuksi käyttäen. Suomalaisiin valomaalareihin voi tutustua esim. osoitteessa www.valopaja.com Minun suosikkini ulkomaisista tekijöistä on Darren Pearson, jonka nettisivut löytyvät osoitteesta www.dariustwin.com  Hänen tekemänsä on myös esim. tämä video.

Sitten siihen luuhun...(Ihmisen biologiaa, kiitos!)

Naudan sääriluun (kuten monta muutakin luuta, jotka eivät tänään päässeet koululle asti) saimme lahjoituksena paikalliselta teurastamolta. (Kiitos heille!) Luussa oli vielä nivel ja nivelsiteet yms. kiinni. Sen avulla oli helppo havainnollistaa ihmisenkin luiden ja nivelten toimintaa... Voisin kuvitella, että tämän oppimiskokemuksen oppilaat muistavat jonkin aikaa! Oli hauska seurata oppilaiden erilaisia reaktioita. Uskaltaisin väittää, että näin lähelle luita ja niveliä ei kovin moni ollut päässyt ja osalle kokemus oli varsin jännittävä. Ketään en pakottanut tekemään lähempää tuttavuutta kyseisen havaintovälineen kanssa ja pari oppilasta pysyikin siitä mahdollisimman kaukana. Parilla uteliaisuus voitti tunnin mittaan ja hekin uskaltautuivat kokeilemaan nivelen toimintaa. Turvallisuusaspektit huomioiden meillä kaikilla oli tutkimisen ajan muovikäsineet kädessä. Naudan luuhun tutustumisen jälkeen jatkoimme toki perinteisemmin omien lihasten ja luiden tutkimisella. Jälkiviisaana voisin todeta, että olisi ehkä kannattanut jättää sääriluuhun tutustuminen lopputuntiin... mutta näillä mentiin tällä kertaa ja huomenna jatketaan taas hiukan perinteisemmin kirjan tehtävien parissa.