Mikä kaikki voikaan tehdä ihmisen iloiseksi ja onnelliseksi, jos sitä vain ennättää pysähtyä tutkailemaan! Ihmettelyä ja ajatuksia elämästä, opettamisesta, lapsista ja luokkamme arjen pienistä ja suurista ihmeistä.
torstai 23. lokakuuta 2014
"Ope, mä pääsin nukkumaan vasta kaheltatoista!"
"Väsyttää, väsyttää ihan mahdottomasti. Päätäkin särkee ja melu sattuu korviin... Ope, mä EN JAKSA!"
Riittävän ja hyvälaatuisen unen puute vaikuttaa oppimisintoon ja oppimistuloksiin enemmän kuin vaikkapa oppikirjasarjan valinta. Se saa ärtyisäksi, keskittymiskyvyttömäksi, levottomaksi ja aikaansaamattomaksi... Lapsille vaikutukset ovat vielä vakavammat kuin aikuisille. Ei siis mitenkään hyvä juttu millään tavalla eikä kenellekään.
En jaksa ymmärtää, varsinkaan kun asiasta on jo vuosikausia keskusteltu, miksi yhä edelleen esim. jääkiekossa junioreiden jäävuorot ovat ihan järkyttävän myöhään. Otsikon kommentti tuli oppilaalta, jonka harjoitus oli alkanut iltakymmeneltä. Jokainen varmaan tietänee kuinka helposti uni tulee, kun keho on täynnä adrenaliinia rankan urheilusuorituksen jälkeen. Ole siinä sitten pirteä ja innokas koululainen seuraavana päivänä. Ei onnistuisi ainakaan minulta. Eikä syy ole oppilaan.
Vuosien varrella olen kuullut toisenlaisiakin tarinoita siitä, miksi edellisenä yönä uni on jäänyt vähiin. Ja jos yllä oleva esimerkki saa minut lähinnä kiukkuiseksi oppilaan puolesta, ne puolestaan saavat surulliseksi. Oppilaat ovat luottamuksella kertoneet vanhempiensa välisistä riidoista, kotona iltaisin ja öisin pyörivistä hämäristä tyypeistä ja (kyllä) unensa estäneistä varsin äänekkäistä aikuisten välisistä seksileikeistä. Pelko on tehokas hyvän yöunen karkottaja. Eikä edelleenkään syy ole oppilaan.
Kolmas väsyneiden ryhmä onkin sitten ainakin osin itseaiheutettua. Osalla oppilaista on vaikeuksia rajoittaa omaa netin ja tietokone-/konsolipelien käyttöään. Whatsup-viestejä saatetaan lähetellä keskellä yötä. Ulkoilu ja liikunta ylipäätään jää turhan vähälle. Ja niin edelleen. Tämäkin ryhmä tarvitsee aikuisten apua ja tukea riittävän unen turvaamiseen.
Mikä sitten avuksi? Meillä aikuisilla on vastuu. Painostetaan urheiluseurojen vuorovastaavia. Toimitaan niin, etteivät lapset meidän takiamme valvo. Autetaan netin ja pelien käytön rajoittamisen opettelussa. Liikutaan yhdessä lapsiemme kanssa.
Ja niin, hätäapuna luokkatilanteessa olen muutaman kerran käskenyt oppilaan ihmeitä tekeville päiväunille. Voin suositella muillekin, harkinnalla ja oppilaantuntemuksella käytettäväksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti